Africa Backwoods

Isäni ja pappani ensimmäinen yhteinen hevonen, muutti heille vuonna 2011.

Juoksi monia kilpailuja, sairasti paljon. Muistutti liikaa isääni, sairastuen astmaan joka myös isälläni on.

Keksi kommelluksia, yritti syödä karsinan seinänkin läpi minut. Niin tammamainen kuin tamma vain voi olla.

Katsotaan kerran, 

katsotaan toisen kerran.

ja toisen kerran jälkeen

huomataan kuinka jäädään 

vain tuijottamaan tätä pientä olentoa...

Tuijotat pienen hetken ja tahtoisit koskettaa, 

uskaltaudut viemään kätesi hevosta kohti. 

Sen turvan pehmeys yllättää sinut, 

haluat antaa suukon pehmeälle turvalle. 

Mietit pitkään ja jätät sen tekemättä.

♥

Suuria suunnitelmiakin minulla oli, minä olisin halunnut opettaa hänet ratsuksi, teettää varsoja. Mutta jalat eivät enää kestäneet.

Se päivä kun minulle ilmoitettiin, että tämä unelmieni hevonen on tullut tiensä päähän. Hämmennyin niin että itkusta ei aluksi tullut mitään. Halu oli kova käydä toiselle sanomassa hyvästit, mutta kroppa ei suostunut hyväksymään asiaa. Mutta en harmittele etten käynyt toiselle hyvästejä sanomassa. Hän on silti minun sydämessäni aina ja ikuisesti.

Kauneus on sitä että arvostaa toisen parhaita puolia,

Kauneus on sitä että voi katsoa itseään peilistä.

Hevonen ei onneksi välitä onko toinen kaunis, mutta onneksi sinä Africa olet kaunis ja pidät minusta sellaisena kuin olen.

Muistan ne parhaimmat hetket kun isäni kanssa jännäsimme raveissa vieretysten että juoksetko voittajana maaliin vai jäätkö puremaan pölyä. Ja ne ilon kyyneleet kun muutaman kerran sain voittoasi olla katsomassa paikan päällä. Ne monet halit joita sinulle annoin, että pärjäisit kisoissa. Ne monet kerrat kun sinun hikeäsi käsistäni pesin. En unohda niitä ikinä.

Sanonta pieni ja pippurinen sopi sinuun paremmin kuin kehenkään muuhun. 

Lepää rauhassa Africa Backwoods 

15.05.2008-19.02.2016