Pari vuotta sitten koin elämäni hirveimmän päivän.
Päivämäärä oli 6.10.2011.
Ajoin äitini auton katolleen, ja lunastukseenhan se meni.
Tästä onnettomuudesta on kirjoitettu myös Demi lehteen isompaan juttuun siitä selvisin hengissä. Minun ei olisi pitänyt tästä selvitä. Siksi olenkin kiitollinen että elän vielä.
Suru on edelleen kova, vaikka onnettomuudessa ei kuollut kukaan, mutta entä jos...
Tämä jos pyörii aina välillä mielessäni,
mitä jos...
...auto olisi tullut vastaan.
...en olisikaan laittanut turvavyötä.
...olisinkin kerennyt hakea siskoni kyytiini.
...auto olisikin lähtenyt toiselle puolelle tietä. (juuri tällä samalla kohtaa tien toisella puolella on sähkötolppa).
Onneksi nämä kaikki ovat vain jossittelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommentti käynnistäsi, kiitos.