Myöhässä...

Anteeksi anteeksi, minä olen huono pitämään blogia, unohdan sinne kirjoittamisen aivan kokonaan.
Viime päivitykseen viitaten, nuo kyseiset junasukat menivät serkkuni tytölle 1-vuotislahjaksi jo syyskuussa.Taisi olla mieluinen lahja. En tiedä.

Tässäkin kuussa oli yhden pienen neitokaisen 1-vuotis synttärit, ja hänen äitinsä oli pyytänyt minua jo aikaisemmin tekemään neidille uudet sukat. Edelliset viime talveksi tekemäni olivat menneet pieneksi. Eli puikot lähti heilumaan, ja sainkin aikaan kahdet junasukat, toiset isommat ja toiset pienemmät. Pienempien kaveriksi kudoin sitten lapaset. Elämäni ensimmäiset pikkuruiset lapaset joissa on peukalo.

Sunnuntaina 27.11 meillä oli Mitzun kanssa koitos jälleen edessä, ja suuntasimme nokkamme Laivakankaan raviradalle Pikku Joulu mätsäreihin. Mitzu käyttäytyi asiallisesti, oli oma itsensä. Hiljainen, ja katseli muiden  menoa. Nukkui häkissä kiltisti. Mutta kehässä ja pöydällä sillä oli vaikeuksia, nokka maassa piti kulkea, ja pöydällä olokaan ei kiinnostanut pätkääkään, eli sitä pitää vielä treenata. Eli Sin ei sijoitusta.

Ja sieltä suuntasimmekin sitten suoraa  Love-Dane's kenneliin Raili ja Erkki Rantavuotin tykö, viettämään tämän vuotisia pikku jouluja. Siellä otimme ryhmä kuvan, jossa mitzu ei tosiaankaan olisi halunnut olla. Se pelkäsi. Muutenkin Mitzu ei ollut enää oma itsensä. Se nukkui yksin jossain piilossa aina välillä. Kiltisti se oli, ei pissannut lattialle tai jotain muuta sellaista. Sieltä ostimme Mitzulle hänen elämänsä ensimmäisen nyytityspuvun. Koetan saada kuvaa.